Valaistusvoimakkuus

Valaistusvoimakkuus on laskettu arvo, joka osoittaa, kuinka kirkas koko huone tai tietty alue siinä on. Joillekin alueille, kuten työpaikoille ja tuotantotiloille, valaistusvoimakkuuden vähimmäisvaatimukset on määritelty standardissa DIN EN 12464-1. Valaistusvoimakkuus ilmoitetaan luksina (lx) ja lyhennetään kirjaimella E. Se ilmaisee valonlähteestä tietylle pinnalle säteilevän valovirran.

Yksi luksi saadaan, kun yhden lumenin valovirta valaisee tasaisesti täsmälleen yhden neliömetrin. Tämä mitataan luksimittarilla vaaka- ja pystysuorilta pinnoilta.

Kaiken kaikkiaan valaistusvoimakkuus ei kuitenkaan kuvaa tarkkaa vaikutelmaa huoneen kirkkaudesta, sillä se riippuu useista tekijöistä. Pintojen ja seinien heijastusominaisuuksilla on tässä erityisen tärkeä merkitys, sillä esimerkiksi valkoinen huone näyttää paljon kirkkaammalta kuin tummaksi maalattu huone samalla valaistusvoimakkuudella.

Lisäksi valaisimen valonjako ei ole täysin tasainen, minkä vuoksi standardeissa ilmoitetaan yleensä niin sanottu keskimääräinen valaistusvoimakkuus. Tämä ottaa epätasaisuudet matemaattisesti huomioon ja sitä voidaan siksi käyttää standardina.

Esimerkkejä:

• Auringonvalo: 100 000 lx
• Työpaikka: 500 lx
• Liikennevyöhyke: 100 lx
• Kynttilä (1 m etäisyys): 1 lx