Optinen säteily

Termi optinen säteily kattaa sekä ultraviolettisäteilyn, näkyvän valon että infrapunasäteilyn. UV-säteilyn aallonpituudet ovat alimmillaan 100 nm:stä 400 nm:iin, ja se on optisen säteilyn energiarikkain osa. Ihmissilmälle näkyvä valo on sitten 400 nm:n ja 780 nm:n välillä ja IR-säteily käsittää korkeat aallonpituudet 780 nm:n ja 1 mm:n välillä. Se tunnetaan myös nimellä lämpösäteily.

Optista säteilyä ei synny ainoastaan auringon luonnollisesti, vaan myös keinotekoisesta valosta. Molempien vaihtoehtojen osalta liiallinen määrä voi olla haitallista sekä silmillemme että ihollemme. Tämä tiedetään esimerkiksi auringonpolttamisesta pitkäaikaisen suoralle auringonvalolle altistumisen jälkeen tai siitä, että emme yleensä katso suoraan valonlähteisiin, koska se tuntuu epämiellyttävältä.

Optisen säteilyn luonnollinen lähde, aurinko, säteilee koko säteilyn spektrin, kun taas lamput voidaan myös rajata tietyille alueille, jolloin vaarallinen UV-säteily voidaan suodattaa pois.