Kunnossapitotekijä

Kunnossapitokerroin toimii valaistusjärjestelmän huoltosuunnitelman perustana ja riippuu käyttöolosuhteista tai kulumisesta ja käytetyistä lampuista. Suunnittelijoiden ja käyttäjien on määritettävä tämä kerroin, jolloin uusi arvo voidaan laskea seuraavasti: Kunnossapitoarvo = uusi arvo x kunnossapitokerroin. Kunnossapitokertoimen määrittäminen estää valaistusvoimakkuuden laskemisen alle standardoidun valaistusvoimakkuuden ennen ensimmäistä huoltoa.

Koska huoltoarvot, kuten valaistusvoimakkuus, on standardoitu Euroopan tasolla, eikä niitä näin ollen saa alittaa, määriteltäviä huoltokertoimia ei ole sisällytetty mihinkään standardiin, mutta muun muassa Saksan valaistusyhdistyksen sisävalaistustekninen komitea on kuitenkin määritellyt reunaehtoja.

Suositellut huoltokertoimet ovat siis seuraavat

• 0,8 puhdastiloissa tai tiloissa, joiden käyttöaika on vähäinen.
• 0,67 puhdastiloissa ja 3 vuoden huoltojaksolla.
• 0,57 ulkovalaistuksen osalta
• 0,5 valaistuksessa, joka on alttiina voimakkaalle likaantumiselle.

Nämä kaikki huoltokertoimet ovat kuitenkin hyvin yleisiä ja yleistettyjä, minkä vuoksi on joskus taloudellisempaa määrittää huonekohtainen huoltokerroin. Tähän vaikuttavat useat eri tekijät.

Ensinnäkin lampun vaihtoväli on tiedettävä, jotta voidaan määrittää lampun ikääntymisestä johtuva lampun valovirran ylläpitokerroin ja lampun vikaantumisen ylläpitokerroin. Toiseksi valaisimen puhdistusväli tarvitaan valaisimen huoltokertoimen määrittämiseksi, koska se vaikuttaa likaantumiseen. Myös huoneen ylläpitokerroin on tärkeä, koska myös ympäristön likaantumisella on merkitystä. Jos monet näistä tekijöistä ovat viime kädessä tiedossa, suositellaan yksilöllisen huoltokertoimen määrittämistä, muutoin olisi käytettävä yhtä suositelluista arvoista.